Oluen valmistaminen on tuhansia vuosia vanhaa puuhaa. Oluen valmistusprosessia kutsutaan oluen panemiseksi.  Maailman suosituimman ja vanhimman alkoholipitoisen juoman panemiseen käytettiin paikallisesti saatavilla olevia viljoja ja se maustettiin alun perin yrteillä, mausteilla sekä marjoilla, jotka humala 1400-luvulla pääasiallisesti syrjäytti.

Mainitsemattakin lienee selvää, että ohrasta tuli aikojen kuluessa olutviljojen ykkönen – yleisimmät oluttyylit kun tuntuvat perustuvan nykyään ohramallaspohjalle, eikä ihan heti kauppoja kiertäessä osu silmiin esimerkiksi hirssistä tai saatikka durrasta pantu olut.

Mikäli ohramallaspohjaisia erikoisoluita maistellessa alkaa tuntua siltä, että kaikki on jo maistettu ja koettu, kehotan yksinkertaisesti heittämään tällaisen ajatuksen saman tien romukoppaan. Oletko koskaan ajatellut, miltä oma oluesi maistuisi? Mitä se sisältäisi, missä ja koska sitä nauttisitkaan? Makuja on yhtä monia kuin maistajia – siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Persoonallisen oluen paneminen alkaa suunnittelupöydältä – ehkäpä omanlaisella oluella on jokin esikuvaolut tai ainakin karkea tyylimääritelmä. Se voisi olla joko tummaa tai vaaleaa, täyteläistä tai kevyempää, vahvaa tai mietoa, raikkaampaa pohjahiivaolutta tai ehkäpä hedelmäisempää pintahiivaolutta. Oluen suunnittelussa, kuten monessa muussakin asiassa auttaa kummasti, kun on visio ja selkeä päämäärää siitä, mihin pyrkii sekä tärkeintä kaikesta – tietää, mitä on tekemässä. Oluelle näet laaditaan resepti ja keitto-ohjelma valmiiksi etukäteen – soitellen sotaan lähtijän lopputulos on todennäköisesti kattilallinen humalalla höystettyä mäskipuuroa.

Suunnittelun jälkeen on aika suunnata katse omaan keittiöön – kyllä, omaan keittiöön. Oma olut valmistetaan itse kotoisassa keittiössäsi. Valmistusvälineiksi riittää pääpiirteittäin kattila, kauha, mäskäyspussi ja käymisastia sekä muutama työvaiheita helpottava ja tukeva apuväline, joita bittiavaruuden olutvälinekaupoissa on tarjolla vino pino. Vasta lopuksi hankitaan raaka-aineet – maltaat, humalat ja oluthiiva, joista perinteinen täysmallasolut yksinkertaisuudessaan koostuu.

Koti-oluiden paneminen on nostanut päätään globaalisti olutharrastajien keskuudessa. Internetissä toimii nykyään useita koti-oluiden panemiseen keskittyneitä sivustoja, joihin kuka tahansa voi rekisteröityä ja jakaa kokemuksiaan sekä tietotaitoaan muille harrastajille reseptiikan ja valmistusohjeiden kera. Sivustoilta löytyy usein myös erilaisia reseptilaskureita helpottamaan oman oluen suunnittelua sekä ensikertalaisille kullanarvoisia ohjeita ja vinkkejä ensioluen panemiselle.

Oma inspiraationi valmistaa kotioluita on syntynyt prosessiluontoisesta työstäni Nokian Panimon keittämössä ja ajoittain käymiskellarissa.  Ensimmäiset kotiolutkokeiluni päättyivät epäonnistumisiin, mutta noin vuosi sitten koin onnistumisen tunteen kun suunnittelemani savuportteri onnistui yllättävän hyvin – niin hyvin, että sitä päätettiin tehdä panimossa isompi erikoiserä myytäväksi ravintoloihin sekä olutfestareille Helsinkiin ja Tampereelle.

Tarjosin Ukko-Pekaksi nimettyä savuportteriani valmistujaisjuhlissani vuonna 2016 valmistuttuani konetekniikan insinööriksi. Ystäviltä saamani kehut savuportterista (ja valmistumisesta) lämmittävät mieltä vielä tänäkin päivänä.

Kotona itse pannusta oluesta voi kehkeytyä parhaimmillaan kaupassa myytävää olutta persoonallisempaa ja vieläpä parempaa, ja sitä kehtaa tarjota ystävilleen ja tutuille. Huonoimmillaan se joutaa biojäteastian täytteeksi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä lajia edes kerran – hyvällä valmistautumisella ja asenteella ensikertalainenkin onnistuu ilman sotkua ja ärräpäitä.

-Jonathan Sulkama, 5.10.17