Elämme juhlavuotta. Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta ja protestanttisen reformaation eli ”uskonpuhdistuksen” alkamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 500 vuotta. Suomi irtautui Venäjästä ja Martti Lutherin johtamat uudistajat jättivät roomalais-katolisen kirkon. Molemmat historialliset tapahtumat ovat innoittaneet myös oluenpanijoita Suomessa. Eri puolilla maata on luotu ja tullaan tämän vuoden aikana luomaan monia Suomi-oluita ja erilaisia Luther- ja Agricola-oluita.

Martti Luther ja hänen vaimonsa, entinen nunna, Katharina eli Käthe olivat molemmat olutihmisiä. Oluthan oli keskiajalla erittäin tärkeä ja yleinen juoma ja ruoka. Kyllä, olut oli myös ruokaa, nestemäistä leipää. Sitä tarjottiin munkeille ja nunnille luostareissa paastonaikana, jolloin kiinteän ruuan syömistä rajoitettiin. Olut oli myös tärkeä palkanmaksun väline. Niin työväki kuin sotilaatkin saivat monin paikoin osan palkastaan olutlitroina.

Käthe-rouva oli taitava oluenpanija. Olutta tarvittiin paljon, koska Lutherit pitivät Wittenbergissä opiskelija-asuntolaa ja juomaa meni päivittäin kymmeniä litroja. Tuo 2,5 prosenttinen arkiolut oli oikeastaan välttämätöntä ruokajuomaa, koska se keitettiin ja humaloitiin turvalliseksi, kun taas kaivojen vesi oli usein pilaantunutta ja maito ei ainakaan kesäisin säilynyt kauankaan. Tiedetään Mikael Agricolan, Suomen uskonpuhdistajan, istuneen Lutherin ruokapöydässä, vaikkakin hän todennäköisesti asui Philip Melanchtonin, Lutherin tärkeimmän kumppanin, kotona.

On mielenkiintoista lukea Martti Lutherin kirjeitä vaimolleen eri puolilta Saksaa. Luther näyttää aika usein raportoineen siitä, onko kulloisenkin paikkakunnan olut hyvää. Hän sai oluesta apua joihinkin vaivoihinsa. Tuon ajan ihmiset olivat paljon sairaampia kuin me nykyään eikä meidän aikamme lääkkeitä ollut. Monet luonnontuotteet toimivat parantavina rohtoina. Uskonpuhdistajamme sai oluesta apua niin unettomuuteensa kuin ummetukseensakin. Luther näki oluen myös henkistä hyvinvointia ylläpitävänä asiana. Hän ajatteli, että tuoppi tai kaksi voi auttaa väsymykseen ja alakuloisuuteen, mutta liika juominen on pahasta:

Panimomestari Riitta Sulkama ja Lari Junkkari suunnittelivat yhdessä Nokian Panimossa tehdyn Armo-oluen juhlavuoden kunniaksi.

 

”On siedettävä pientä nousuhumalaa, kun otetaan juoma tai kaksi liikaakin raskaan työn jälkeen tai kun alakulo on vallannut mielen. Se on ilon hakemista. Mutta istua päivät ja yöt kaatamassa juomaan kurkkuunsa, se on sikamaista. Jos olet väsynyt tai alakuloinen, ota tuopillinen, mutta se ei tarkoita, että olet kuin sika etkä tee muuta kuin ahnaasti ryyppäät. Sinun pitäisi olla kohtuullinen juomisessasi; meidän ei pidä olla kännissä, vaikka olisimmekin hilpeällä tuulella.”

Luther aivan selkeästi halusi löytää viisasta polkua ihmisen vaellukselle. Hän haki tässä ja monessa muussakin asiassa eräänlaista kultaista keskitietä, kohtuullisuutta. Tämä on oman käsitykseni mukaan viisasta vieläkin. Meidän on uudelleen ja uudelleen haettava ja opeteltava sitä, mikä on hyväksi itselle, lähipiirille ja laajemmalle yhteisölle.

Lutheriin liitetään se huomio, että hän ilmeisesti oli osana tiettyjen olutmerkkien brändäystä eli olutmerkin markkinointia ”julkkiksen” nimen avulla. Lutherin ollessa Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521 puolustamassa evankelista uskonoppiaan kannattajat ja kannustajat lähettivät hänelle Einbeckin panimon olutta. Sama panimo jatkoi olutsponsorointiaan Lutherin häissä vuonna 1525. Martin kuuluisa lause ”Tässä seison enkä muuta voi” sijoitetaan valtiopäivien aikaan, mutta oman kertomansa mukaan hän sanoi niin vihkipapille seisoessaan Katharinansa kanssa alttarilla.

Luther joi kotonaan olutta suuresta tuopista, jossa oli kolme koristerengasta. Renkailla oli niminä Kymmenen käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän. Näin hänellä oli aina mielessään uskonelämän keskeiset elementit. Olut toimi hyvin myös ’murheen hengen’ karkottajana. Murheen hengellä hän tarkoitti paholaista. ”Otetaan kannullinen olutta ja halveksitaan sillä pirua”, oli Lutherin ohje. Hän saattoi myös neuvoa raskasmielisyyden valtaan joutunutta lähtemään kaupungille ja etsiytymään iloisen musiikin, hyvän oluen ja ystävien hilpeään seuraan.

Iloinen musiikki, hyvä olut ja ystävien hilpeä seura. Erinomainen yhdistelmä vieläkin. Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt onnellisuutta. Läheiset ihmissuhteet, yhdessäolo ja mielekäs tekeminen mahdollistavat sen, että ihminen kokee elämänsä hyvänä. Hyvin tärkeää on myös se, että ihminen pyrkii kasvamaan ihmisenä, uudistumaan. Ihmisenä kasvaminen merkitsee kasvamista myötätunnossa, huolenpidossa, vastuun kantamisessa. Tässä mielessä me kaikki voimme pyrkiä jatkuvaan ”reformaatioon”, uudistumiseen. Jatkuvan reformaation idea on nähtävissä myös olutpanimoiden toiminnassa. Haetaan uusia tuotteita, parempaa laatua, uusia makuelämyksiä, hyvää asiakaskokemusta. Yhdessä me kaikki, yksilöinä, perheinä, yrityksinä ja yhteiskuntana voimme rakentaa parempaa Suomea, uudenlaista Suomea, joka lähtee uuden vuosisadan taipaleelle.

  Lari Junkkari, Pappi sekä Olutseura Lutherin perustaja